Akvarellia!

Olen nyt vihdoinkin löytänyt akvarellipuuvärit! Aivan ihanat! Tai no, eivät ne ikinä kadoksissa olleet; kokeilu vain puuttui. Juju on siinä, että värität kuvasta vain varjostuskohdat (tai reunat) ja sitten maalaat loput kevyesti kostutetulla pensselillä. 

  
Nämä tossut värittelin äsken akvarellitekniikalla. Tykkään värien liukumasta ja helposta tavalla tehdä näyttäviä varjostuksia. Kun on kunnollinen akvarellipaperi alla, jolle leimattu, ei vetisyyskään huononna paperin laatua. 

  
ProMarkereillakin varjostaa kyllä näyttävästi, mutta olen huomannut, että niilläkin tehdessä kannattaa antaa ensimmäisen kerroksen kuivua kunnolla ennen varjostusten tekoa. ProMarkereilla samaa väriä voi käyttää huoletta varjostukseen ja saada hyvä lopputulos. Ja hiukan olen sitä mieltä, että ihan kovin pientä piiperrystä en akvarelleilla uskalla lähteä värittämään. Mutta katsotaan, jos taito tästä karttuu!

Paperin merkityksestä taas

   
 
Yllä on kaksi tismalleen samanlaista korttia; sillä erotuksella, että korttipohja (jota näkyy vain vähän), nauha ja koristenapit ovat eriväriset. Mutta muutoin samat. Eikö vain, että ylemmässä jalanjälkikuvio on selvästi sinisempi ja alemmassa pinkimpi? Koristeilla ja oikeilla paperivalinnoilla saa älyttömästi tunnelmaa aikaan! 

Ai niin, eikö olekin ihana tekstileima? Se on Heidin korttipajasta, korttipaja.fi. Viehättäviä leimoja (juu, sieltä ne Stamping Bellatkin tilasin!) ja Heidi myös tekee leimoja, jos on omia ideoita. Siskoni tilasi häneltä valokuvakorttiensa taakse tekijäleiman (kuvienkuvat.com). 

Tuo jalanjälkipaperi on Joy!:n mallistoa, jääkarhuperhe jonkin lehden kylkiäinen ja arvatkaapas mistä korttipohjat? No Citymarketista tietenkin! Jos ette ole vielä käyneet, on niihinkin tullut metritolkulla askartelutavaraa. Okei, ei ehkä ihan priimointa mahdollista, mutta joitain perustarvikkeita sieltä kyllä hankkii. Plussaa saa tietysti myös 🙂 

Joulustressi!

Pahin joulustressi on ehkä kyllä jo selätetty, mutta jotenkin aina jouluksi haluaisi tehdä toisaalta jotain extrahienoa, ja toisaalta jotain supersimppeliä – varsinkin jos tehtävänä on isompi määrä kortteja. No, sitä viimeisintä mallia vielä hioessa olen iltojeni iloksi leikkinyt kuusella. Jep, hankin viikonloppuna kuusileimasimen ja Distress Inkin evergreen bough-muste toimii siinä oikein hyvin! 

Törmäsin ideoita hakiessa Pinterestissä varjoleimailuun, ja vaikken tässä kuusiteemassa suoranaista varjoleimailua harrastanutkaan, niin inspiraatioksi siitä kyllä oli! Eli leimasin ensin vihreällä kuusen hiukan oikeampaan reunaan ja viereen embossasin kullalla toisen mokoman ja reunoihin valkoisella lumihiutalekuviot. Korttipohjana käytin tällä kertaa yksinkertaiseksi kortiksi tarkoitettua manillakorttia. 

Kyllä näistä jotain vielä tulee!

   
 
Ja osan tein ihan perustekniikalla ja osan valkoisella embossauksella. Kokeiluasteella vielä, mutta ehkäpä näistäkin saadaan vaihtoehtoja 🙂

   
    
 

Stamping Bellas

Viikonloppuna selasin suunnilleen koko netin läpi erilaisia askarteluideoita ja -kauppoja, hakeien inspiraatiota ja uusia tekniikoita. Ihan hirveästi en löytänyt, mutta eipä sitä paljoa tarvitakaan, kun löytää yhden hyvän! Heidin korttipajasta (korttipaja.valmiskauppa.fi) löysin nimittäin aivan ihastuttavan leimasinsarjan Stamping Bella. Leimoissa viehättivät tekstit ja hauskat, mutta helposti väritettävät kuvat. Enkä ihan yhteen leimaan tietenkään tyytynyt.. 🙂 

   
   
Ylimmän olen leimannut mustalla ja värittänyt ProMarkereilla, keskimmäinen kuva on kultaisella embossauksella sekä värittömällä Sticklesillä kimallettu ja alin Distress Inkin Vintage Photolla leimattu ja ihan perus puuväreillä hyvin kevyesti väritetty. Hauskaa, miten eri tekniikoilla saa hyvinkin erilaista aikaan. 

Näistä vielä jatkossa enemmän, sillä ovat tosi monikäyttöisiä. Ehkäpä hiukan tuunaamalla saisi jouluhenkistäkin aikaan.. 🙂

Syntyyhän sitä risukasastakin!

No joo, myönnetään että ihan ilman ostoksia ei ole tämä kesä mennyt, vaikken juurikaan korttipajassani ole viihtynyt. Lupasin silti itselleni, että ennen kuin avaan uusia paperipakkauksia, käytän edes jonkin verran silppua ja vanhoja lippusia pois. Ja siis todella; kun on tarpeeksi inspiraatiota (lue: viiniä), saa sekalaisesta lippulapusta tosi kivan näköisiä kortteja aikaiseksi! Onneksi myös inspiksen puutteessani olen kevään lopulla leimaillut ja väritellyt kuvia kiitettävästi, joten nyt hommaksi jäi lähinnä asettelu ja kiinnitys.

  
Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin, se kaikkein yksinkertaisin on usein se tyylikkäin. Pelkkää mustaa kartonkia, feikkitikkausta valkoisella kynällä, kuva ja tassuttelit paikoilleen ja valkoisella musteella leimausteksti. 

  
Ja kun vauhtiin pääsin, alkoi kasa karttua.

  
  
  

Kohokuviointia!

Korttien tako on sellaista puuhaa, että jos inspiraatiota ei ole, on aivan turha istua työpöydän ääressä räpeltämässä. Sellainen tunnelma on ollut viimeiset kuukaudet, mutta jotenkin nyt on luovuus taas löytynyt ja kortteja syntyy! Osaltaan iso kiitos uudelle kortteilukaverille, jonka kanssa on ollut superhauskaa vaihtaa ideoita ja tekniikoita. Uutena ihastuksena pöydällä onkin nyt joka tytön unelma; pinkki, paksu pötkylä, joka on aina valmiina ja kuumana 😊. Embossausta, eli kohokuviointia on siis tullut opeteltua urakalla viime aikoina, ehkäpä kohta niitä päätyy luontevasti kaikkiin kortteihin! 

  
Embossauksessa tykkään tietysti siitä, että kuvat saa yksivärisenäkin näyttämään upeilta, ja että kortteihin tulee sillä tekniikalla ulottuvuutta. Lievä pettymys ovat olleet kiiltojauheet, erityisesti musta glitter, joka ei mielestäni toimi tarpeeksi tarkasti. Tässä voi olla kyllä aloittelijan mokaakin joukossa, koska en vielä osaa ehkä yhdistellä jauheita hyvin. Sitäkin siis kuulemma harrastetaan.. Ja koska olen tekijänä enemmän yksinkertaisuuteen taipuva, voi olla että jää tuo opettelemattakin. 

Laatikossa on nyt läpinäkyvä, valkoinen, musta ja vihreä (!), mutta hankintalistalla on ehdottomasti ainakin kulta ja hopea. Kortteilukaverini tekee upeita juttuja taustaksi juurikin läpinäkyvällä, joten sitä varten hankin itsekin sen. 

Ai niin, vinkki vitosena vielä, että kuultopaperi on ihan huippua ylimääräisen jauheen karistamiseen; ei tarvitse juurikaan sutia irti paperista! 

Leimailua

Ihana päivä takana; piiiitkä kiertely ja kaartelu Ideaparkin Sinellissä ja kahden kassin kanssa kotiin! Kertooko se jostain, jos askartelukassit ylittivät shoppailumäärässä vaatekassit.. 😉

Yksi leimasin hurmasi täysin, Stampendousin tyttö sateessa. Ei välttämättä se kaikkein monikäyttöisin leimasin, mutta joku kuvassa viehätti. Sinelli on paitsi aivan mahtava askartelutarvikkeiden verkkokauppa, myös puotina valloittava kokeiluideoineen ja asiantuntevine henkilökuntineen. Sieltä sain monen monta ideaa kokeilla myös niitä vähän hörhelömpiä kortteja, joita Suomen korttiaskartelijat tuntuvat rakastavan, mutta johon itse en ole koskaan lämmennyt.

IMG_0517.JPG

IMG_0519.JPG

Tässä kaksi korttia samaa leimasinta käyttäen eri väreillä. Olen aika ihastunut nyt tuohon ruskean sävyllä leimailuun. Mustalla kun leimaa, niin kuva huutaa väriä, ja sitten se on pakko värittää. Puuväreillä tai ProMarkereilla, mutta ensimmäisen lopputulos on joskus hiukan laimea ja toisen aina hyvin värikylläinen.
Kuvat on leimattu Distress Inkin Vintage Photolla ja reunat käsitelty Tea Dye:lla. Ylempään lisäsin hiukan väritöntä kimalleliimaa vesipisaroihin ja lammikkoon.
Kun pitää taustan ja muut koristeet suhteellisen selkeinä, voi kuva olla vähän taiteellisempikin, ilman rönsyilevää lopputulosta.

Ja yksi juttu; leimasinten puhdistus on ihan a ja o kun hommaillaan erilaisilla väreillä. Onhan se mustankin kanssa tärkeää, mutta tässä erityisesti. Kaupoissa myydään vaikka mitä aiheeseen varta vasten kehitettyä, mutta itse suosin vauvan puhdistuspyyhkeitä. Hoitavat homman hyvin ja samalla saa omatkin sormenpäät putsattua.

Synttärikortti

Taukoa taas kortteilussa, mutta jotain sentään on tullut tehtyä. Hyvän ystävän synttäreille syntyi tämä kortti ja oikeastaan ekaa kertaa käytin tosissani Distress Inkiä leimailuun. Yleensä siis käytän niitä reunustamiseen, kuten tuossakin kortissa reunojen käsittelemiseen (Distress Ink Tea Dye). Punainen tekstileima on Fire Brickiä ja leimasimet Portobello Roadin.

Olen aivan hullaantunut tähtiin, kuten koko maailma muutenkin, ainakin sisustustrendien mukaan. Kortissa olevat mukavan kokoiset koristetähdet on tehty loistolöydöllä, Tigerin tähtilävistimellä, kaksi euroa maksoi.

IMG_0506.JPG

Mustavalkoista!

Pinterestissä on montakin upeaa kansiota omistettuna pelkästään mustavalkoisille korteille ja kun niitä selaa, ei voi olla hurmaantumatta niiden tyylikkyydestä ja eleganttiudesta. Lisäksi mustavalkoiset kortit eivät useinkaan ole reunat kaarellaan hörhelöitä, vaan ihastuttavat myös yksinkertaisuudellaan. (Plussana vielä, että puhdasta mustaa vasten ei paperikukkia tai muita koristeita tarvitse jaksaa värjäillä.)

Ja pakkohan tuota tyyliä oli alustavasti kokeilla!

IMG_0484.JPG

Tällä kertaa menin kieltämättä sieltä, mistä aita oli jo kaatunut, eli kovin näppärää sijoittelua kortti ei edusta, mutta verrattuna moneen muuhun värimaailmaan, oli kortin koostaminen varsin hauskaa! Kunhan paperi on mustaa tai valkoista tai molempia, se sopii korttiin. Aika harvassa paperisetissä on pelkkää mustaa, mutta onneksi irtokartongeissa on mustaa hyvin saatavilla. Ja valkoista nyt saa vaikka mistä!

Monen mielestä musta kartonki sopii vain osanottokortteihin, mutta uskallan olla vahvasti eri mieltä. Itse valitsisin osanottokorttiin maanläheisiä värejä ja herkempää tunnelmaa; omaisia vartenhan se kortti on. Vaikka tällaisen (mutta eri toivotuksella tietenkin! 😉 )

IMG_0480.JPG

Kaunista alkuviikkoa!

Paperin merkitys

Korttien teko on tietysti parhaimmillaan mitä suurinta taidetta ja luovuuden taidonnäytettä. Mutta joskus on ihanaa löytää paperia, joka ei tarvitse sen kummempia kavaljeereja toimiakseen. Vaikka kuinka olisi ihanaa väkertää rosetteja, rusetteja ja krumeluureja reunoihin, niin joskus saa näyttävimmän kortin vain oikealla paperivalinnalla ja sipaisulla liimaa. Voila!

IMG_0479.JPG

Tässä kortissa pilkulliselle valmispohjalle Tiimarin konkurssipesästä aivan ihanaa Primacon klapipaperia suikale ja toivotus. Siinä se. Ja sopii mainiosti myös sille nirsolle sukulaismiehelle, jonka ainoa harrastus on könytä kirveensä kanssa liiteriin ja joka kuitenkin kutsuu tasavuotisjuhliinsa pannukahville.